sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

24 vuotta sitten rippikoulussa

Kävin tuona talvena iltarippikoulua. Syy miksi kävin juuri iltarippikoulua niin en uskaltanut mennä rippileirille, kun ajattelin ettei kukaan vaan kiusaisi  minua, kun en missään tapauksessa halunnut kokea sellaista kesälomallani. Mulla oli aiempia "vähemmän hyviä" kokemuksia leireistä. Myöhemmin kuulin, että rippileirillä oli ollut tosi kivaa eikä siellä ollut kiusattu ketään. Mutta en uskaltanut ottaa sitä riskiä.

Ensin sanoin mummolle, etten mene ollenkaan rippikouluun, mutta mummon patistuksesta menin lopulta kuitenkin.  Isoja rippijuhlia en halunnut eikä ollut.

Minua kiinnostivat rippikoulussa lähinnä yleiset nuorten elämään liittyvät asiat, joita niitäkin siellä käsiteltiin. Ehkä minulle olisi sopinut elämänkatsomustiedon koulutus, sillä en mielestäni ollut kypsä pohtimaan uskonnollisia asioita  eivätkä ne 15-vuotiaan mielessäni olleet etusijalla.

Arvostan ja kunnioitan tavattoman paljon ihmisten vakaumuksia.

Rippikoulun käymisestä oli minulle se hyöty, että pääsin kummiksi ja seuraamaan pikkutytön kasvamista ja kehittymistä - kummitytön ristiäisten alla minulta kysyttiin todistusta rippikoulun käymisestä. :)

Edit. Oijoi :D - tämmöistä ei usein tapahdu - huomasin äsken etten ole tänään syönyt varsinaista ruokaa lainkaan ja ehdin jo nauttimaan päiväkahvitkin. ;) Sitten aloin miettimään, että mitä olen tänään syönyt lounaaksi ja tajusin etten ole syönyt vielä mitään. ;) Eikä mulla ole ollut edes nälkä - harvinaista. Laitoin äkkiä perunakattilan levylle. ;)




15 kommenttia:

  1. Minä en yhtään pitänyt rippikoululeiristä. Siellä väsytti, paleli ja mikä pahinta tällaisena hiljaisena ihmisenä, joutui menemään uimaan, kun rannalla istui pojankoltiaisia katselemassa : D
    Olihan sinulle todistuksesta kuitenkin hyötyä : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulin myöhemmin yhdeltä kaveriltani, että leirillä oli ollut mukavaa ja hyvällä tavalla elämyksellistä ja että sinne olisi kannattanut tulla.:-)

      Mulla oli noihin aikoihin ja myöhemminkin kamala stressi, joka otti suorastaan vatsan pohjasta, että löytyykö mulle kaksin tehtäviin/pohdittaviin juttuihin paria. Sama stressi seurasi iltarippikouluunkin vaikka asiat järjestyivät siellä enkä jäänyt ylimääräiseksi niin etten olisi voinut juttuja suorittaa. Mutta stressi oli.

      Ja (runsaat) menkat aiheuttivat kodin ulkopuolella oman lisäjännityksensä ja ilmaantuivat yleensä juuri silloin, kun oli jotakin menoa ja esim. leiriolosuhteita tulossa. Minä pohdin hiukan samantyyppisiä, että jos on menkat päällä niin miten vältän uimisen ja mitä samanikäiset pojat ja tytötkin ajattelevat, jos ja kun menkat tulevat ilmi ja mitä aikuiset ohjaajat. Tämmöisiä pohdin mielessäni silloin ja stressasin.

      Mutta rippikoulun käymisestä oli todistuksen muodossa myöhemmin hyötyä.:-)

      Poista
  2. Minä kävin rippikouluni aikuisena yksityisesti.
    Mikään leiri ei tosiaakaan olisi tullut mielenkään murrosikäisenä.

    Ihan vaan sen takia, että saan kirkkohäät. :) Kummiksi ei ole kukaan pyytänyt ja tuskin tulee pyytämäänkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika monella on kirkkohäät mielessä rippikoulua käydessä. :)

      Minä en kyllä silloin(kaan) ajatellut kirkkohäitä. ;)

      Poista
  3. Mää kävin rippileirin ja jostain oudosta syystä siellä ei ollut kiusaamista lainkaan. Se onkin varmaan ainoa positiivinen muisto koko yläaste ajasta :D Tykästyin niin, että olin monella leirillä isosenakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun kaveri kanssa kehui leiriä kovasti, että siellä oli tosi kivaa ja isoset ja rippileirikaverit olivat mukavia.:-) Minulla oli muilta kuin seurakunnan leireiltä heikohkoja kokemuksia niin ajattelin ettei rippileirilläkään voisi olla parempaa. Ja koulukiusaamisesta.:-(

      Poista
  4. Mie kävin päiväriparin kesälomalla; ainoa koulu, jossa jouduin oleen jälki-istunnossa, kun ei ollu ihan täynnä se pieni kirja, johon piti kerätä läsnäolopisteitä jumalanpalveluksista, kasteista ja häistä. Kirkon eteisessä tai jossain oli semmonen postilaatikko, mihin piti kirja tiputtaa, ja sitten hakea papilta, kun oli homma ohi.
    Mutta siinäkin jälkkärissä oli kivaa... meitä oli kaks punkkaripoikaa ja minä.

    Sittemmin erosin kirkosta, mutta piti uudelleen liittyä, kun piti mennä naimisiin ja mies halus kirkkohäät ja anopille oli uskonasiat sillon hyvin tärkeitä - en kehdannut tunnustaa, etten kuulu ees kirkkoon... eroaminen aikanaan kävi noin vain, mutta takaisin liittyessäni jouduin puhutteluun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli semmoinen pahvikortti, johon kerättiin leimoja. Jumalanpalvelusten lisäksi tuli leima ainakin kristillisestä teatteriesityksestä, joka oli ammattioppilaitoksella.
      Ainoasta retkipäivästä jäin paitsi, kun olin Lapissa silloin ja suoritin retkipäiväosuuden suullisesti tai kirjallisesti jonkun rippikoulutunnin yhteydessä.

      Vai puhuttelussa olit! ;)



      Poista
    2. Ilmeisesti se pieni tyttö, jonka kummiksi pääsit, on jo yli 20-vuotias...

      Poista
    3. Juu, on jo yli 20-vuotias. :)

      Poista
  5. Mulle rippikoulu oli yhtä piinaa. Ja juuri kesällä. Hirveästi urheilullisia yhteisöllisiä teinejä samassa paikassa. Ja minä. En kyllä oikein kuulunut joukkoon, mutta ei siitä nyt traumaa jäänyt.

    Siitä meinasi jäädä, kun sitten kovasti uskonasioita leirillä pohdittuani päätin erota kirkosta konfirmaation jälkeen ja rippipappi sattui paikalle. Se oli jotenkin aidosti järkyttynyt, ettei minusta tullutkaan lammasta hänen laumaansa. "Kun sinä niin pohdit ja epäilit, niin ajattelin, että sinusta tulee hyvä kristitty, koska epäilys on uskon eteinen." Porstuaa pidemmälle on sitten koskaan päässytkään, mutta kunnioitan muiden ihmisten vakaumusta. Tosin haluan, että omaani kunnioitetaan myös sitten vastavuoroisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin ihmisten vakaumukset ovat tärkeitä ja kunnioitan niitä.

      Elämä on rippikoulun jälkeen muokannut omia ajatuksiani.

      Minulle oli iso haaste järjestää isän hautajaiset. Hän puhui kerran jos toisenkin ja useammankin, että olisi pitänyt erota kirkosta työiässä, kun hän ei ajatellut samalla tavoin kuin kirkko opetti. Siksi järjestin hänelle melko "vähäeleiset" hautajaiset niin kuin hän toivoi tapahtuvan.

      Sinulla rippikoulu ja konfirmaatio sai aikaan pohdinnan.

      Minä en vielä 15-vuotiaana ollut kypsä pohtimaan.

      Poista
  6. Minäkin kävin iltariparin, ei houkutellut leirielämä pätkääkään. Tosin joutuihan siinäkin yhden leiriviikonlopun kokemaan. Hengissä siitä kyllä selvittiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olin ollut parilla Nuorten Kotkien leirillä ennen rippikouluikää ja pioneerileirimatkalla itänaapurissa ja niistä oli tullut itselleni vaikutelmaa ettei leireily siinä kohtaa houkutellut. Myöhemmin tosin olin Luonto-Liiton leireillä ja partioleireillä ja siellä sujuikin ihan ok. :)

      Rippikoulussakin on hyvä, kun on vaihtoehtoja suorittamiseen. :)

      Poista
    2. Olin siis lukioikäisenä partiossa - en aiemmin. ;)

      Poista