torstai 21. helmikuuta 2013

Lapsuusmuistoja

Olen kasvanut ainoana lapsena ja olisin lapsena halunnut kovasti sisaruksia. Niinkin kovasti, että pikkuisena tyttönä leikin, että nuket ovat sisaruksiani, kun ei sisaruksia ollut ja sanoin vanhemmille, että voisinko minäkin saada sisaruksia, kun joillakin ystävilläkin on. Serkkuja ja pikkuserkkuja on kyllä monta ja he ovat tärkeitä minulle. :)

Lapsena ilahduin kovasti, kun minulle tuli kaksi nuorempaa serkkupoikaa ja tykkäsin leikkiä heidän kanssaan ja katsoa heidän peräänsä, ettei mitään sattuisi. Emme asuneet samalla paikkakunnalla, mutta näin heitä aika usein. :) Olin varovainen lapsi (huomasi, että minulla ei ollut sisaruksia) ja olin kovasti huolissani, että pojat eivät putoaisi mattotelineeltä eivätkä kaatuisi kivien päällä hypellessä. Enkä uskaltanut mennä Särkänniemen Tukkijoelle, vaikka nämä nuoremmat serkut uskalsivat. :)

Paljon lämpimiä, ihania lapsuusmuistoja!:)


12 kommenttia:

  1. Mä just selailin vanhoja valokuvia ja haikailin sekä kaipailin sitä lapsuuden huoletonta aikaa. Ainut lapsi olin minäkin ja serkku-poika oli isoveljen korvike. :)
    Kaikkein tärkein henkilö elämässäni tuolloin oli kuitenkin isä. Sen kyllä huomaa, kun vanhoja valokuvia katsoo. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kun ei ollut kotona kameraa niin kotoa jokapäiväisestä elämästä ei ole juurikaan kuvia. Kuvat painottuvat jouluihin,syntymäpäiviin ja siihen jos oltiin kylässä jossakin tai meillä oli vieraita. Mummo ja tuttavaperhe toimivat kuvaajina.:-)

      Poista
    2. Minä ja äiti olimme innokkaammin tulossa kuviin kuin isä.:-)

      Poista
    3. Meillä on aina jonkunlainen kamera ollut, mutta kyllä totta tuo vanhat kuvat painottuu juhlapäiviin. Arkisista asioista ei paljoa ole kuvia. Nykyään digiaikana kun räpsitään minkä keritään kuvia.

      Poista
    4. Näin on - ennen asettauduttiin lähinnä juhlapäiväkuviin. :)
      Minä tykkään selata paperikuva-albumeita.:)

      Poista
  2. Se on niin hurja se Tukkijoki, siellä kastuu :) Kyllä meitä rauhallisempia possujunalla matkustajiakin tarvitaan :)

    VastaaPoista
  3. Possujuna ja se, missä livutaan veneissä kiekuraa tasaisella ovat minunkin tyyliäni. Tasaisesta menostakin tykkääjiäkin tarvitaan.:-) Kummitusjuna oli miltei liian hurja.

    Ysillä olin luokkaretkellä Linnanmäellä ja ainoa laite, jossa kävin oli hevoskaruselli - perinteinen tasaisesti ympyrää pyörivä karuselli.

    VastaaPoista
  4. Tukkijoki on hurja, pärskeet lensivät veneessäolijoiden päälle. Minä katselin kuivalta maalta, kun eno ja pojat olivat Tukkijoella.:-)

    VastaaPoista
  5. Kiva lukea lämpimistä muistoistasi koskien perhettämme.
    Mukavia muisteluja edelleen ja koettakaa tavata serkkupoikienkin kanssa taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy jossakin vaiheessa tulla moikkaamaan. :) Terveisiä koko poppoolle! :)

      Poista
  6. No hyvänen aika! En minäkään mihinkään tukkijokeen uskaltanut! :D Tai sitten vasta yli kymmenvuotiaana uskalsin ja siinä oli kyllä totisesti tekemistä siinäkin. Arka kakara, vaikka en ainoa lapsi ollutkaan. Kerran olin sellaisessa lentokone-hässäkässä (karuselli tms.) ja meinasin saada hermoromahduksen järkytyksestä. Sitäpaitsi olin myös melko laiha lapsi ja siinä lentokone-karusellivirityksessä jäi turvakaide niin kauas, että olisin helposti päässytkin putoamaan jos se tilanne olisi tullut... Mikään, mikä nousee ylettömän korkealle, pyörii, menee kovaa tai muuten rytyyttää ei voi olla hyväksi eikä tarpeellista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui! Tuo turvakaidejuttu kuullostaa vaaralliselta.

      Juu, samaa mieltä - tasamaa sopii erittäin hyvin. :)

      Poista