tiistai 2. kesäkuuta 2015

Kiusaamisesta

Mun ekoja (muistamiani) kiusaamisen kohtaamiskokemuksia oli se, kun olin perhepäivähoidossa ja olin mennyt isompien lasten kanssa samassa talossa sijaitsevaan näiden lasten kotihuoneistoon. Olin viisi- tai kuusivuotias. Yhtäkkiä yksi tyttö sai päähänsä, että minut voisi laittaa suht korkealla sijaitsevaan, seinään upotettuun suurehkoon komeroon. Kieltäydyin - vedoten siihen etten pääse niin ylös enkä muutenkaan halunnut päätyä komeroon. Komero pelotti ja olin hätääntynyt siitä, että miten välttäisin komeroon joutumisen. Muistaakseni tilanne onneksi laukesi siihen, että asuntoon tuli aikuinen ja alkoi valistamaan, ettei ketään voi laittaa komeroon.

Vuosikymmeniä myöhemminkin tilanteen muistaminen saa ikävän tunteen aikaan.

Yhtenä kesänä, kun olin muualla hoidossa mulle vieraat lapset päivähoitopaikan läheltä veivät polkupyöräni kotipihalleen ja polkupyörä saatiin takaisin vasta sitten, kun joku aikuinen kävi hakemassa sen. Ehdin jo hätääntyä, että saanko polkupyörääni ikinä takaisin.

Esikoulusta on jäänyt mieleen, kun yksi tyttö tökki mua selkään, kun istuimme riveissä juhlasalissa ja hän istui mun takanani. Sitä en tarkkaan muista otettiinko tuota kiusaamista esikoulun toimesta käsittelyyn.

Ekaluokalla yksi luokkatoverini yritti estää mua kulkemasta kotiin. Kerroin tapahtuneesta äidilleni ja äiti kertoi siitä opettajalle. Opettaja puuttui asiaan ja sen jälkeen sain kulkea rauhassa.

Myöhemmin ala-asteella muutama oppilas kiusasi mua roikkumalla niskassani. Rehtori puuttui asiaan
ja kiusaaminen päättyi siltä osin siihen.

Mä olin/olen hiljainen luonteeltani ja yläasteella sain kuulla asiasta ties kuinka monta kertaa.

En muista tulleeni kiusatuksi päiväkodissa, enkä lukiossa.

Mulle oli kotona opetettu, että kaikki ihmiset ovat arvokkaita semmoisina kuin ovat ja mulle oli hämmentävä kokemus, etteivät kaikki lapset ajatelleet samoin.

Mä en ole onneksi kokenut kovasti nettikiusaamista - kerran joku arvosteli kissablogiani, mutta sekin arvostelu loppui nopeasti siihen, kun ihanat blogilukijat <3 nousivat puolustamaan kissablogiani.

Kiusaaminen on ikävä ilmiö kaikenikäisille :( - tapahtuu sitä sitten missä tilanteessa tahansa ja missä muodossa tahansa. :(

Puututaan kiusaamiseen ja vastustetaan kiusaamista!

10 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus. Minuakin kiusattiin ala-asteella. Siitä tuli turvaton olo. Kiusaamiseen täytyy puuttua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista! :)

      Kiusaaminen luo turvattomuutta. :(

      Kiusaamista ei koskaan pidä hyväksyä ja kiusaamiseen täytyy puuttua - olen samaa mieltä.

      Poista
  2. Minä olin koko kouluaikani koulukiusattu. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Surullinen juttu! :(

      Niin moni lapsi ja nuori kokee kiusaamista. :(

      Poista
  3. Hyvä ja tärkeä kirjoitus!
    Olen myös sen ziljoona kertaa kuullut, kuinka hiljainen olen. Minusta taasen on väsyttävää kuunnella jatkuvasti höpöttäviä ihmisiä, huh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      En tiedä, miksi hiljaisuus ihmisen luonteenpiirteenä saa aikaan ihmettelyä.

      Poista
  4. Olen niin ahtaanpaikankammoinen, että aloin melkein poraa roinottaa kun kuvittelen miten olisi käynyt jos et olisi pitänyt pintaasi ja olisit joutunut komeroon ängetyksi :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin aikanaan mäkin taisin melkein alkaa itkemään kuultuani komeroon-ehdotuksen. :(

      Poista
  5. Hyvä kirjoitus ja tärkeää asiaa! Kiusaamiseen pitää puuttua heti!

    Mutta että joku on arvostellut sun kissablogia?! Jo on, siinä nyt ei pitäisi olla kerrassaan mitään arvostelun aihetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiusaamista ei saa lakaista maton alle.

      Eka kissablogini (ennen Vuodatukseen siirtymistä) sai kerran arvostelua osakseen, mutta onneksi paikalle ilmaantui heti puolustajia <3 .

      Kissablogeissa ei ole arvostelun aihetta. <3

      Poista