lauantai 9. toukokuuta 2015

Kukat haudalla

Kävin tänään istuttamassa kauden ensimmäiset kukat vanhempieni haudalle. Sanon siksi kauden ensimmäiset, kun yleensä hautakukat alkavat näyttämään jossakin kohtaa kesää ränsistyneiltä ja käyn sitten vaihtamassa uudet kukat tilalle. Siis mun kukanhoitotaidoillani. ;)

Isä kyllä perehdytti mua hautakasvien hoitoon jonkin verran, mutta meikäläisen viherpeukalo on pieni. Kokeile ja opi-periaatteella mennään. ;) Isässä oli enemmän viherpeukaloa kuin minussa. :)

Huominen äitienpäivä saa minut miettimään äitiäni <3, vaikka kyllä mä välillä muulloinkin muistelen häntä. Hänen poisnukkumisestaan on jo pitkä aika. Äiti antoi minulle hyvät  henkiset "eväät" kasvuun ja aikuistumiseen - olen kiitollinen äidin elämänohjeista. <3 Olisi kyllä ollut ihanaa saada pitää hänet teini-iästäni eteenpäinkin ja että hän olisi saanut tuntea minut aikuisena. Äitienpäivä saa minut muistelemaan myös mummoani, jonka kanssa olin tekemisissä paljon. <3

16 kommenttia:

  1. Mun äiti antoi mulle esimerkkiä, miten lasta EI pidä kasvattaa, ja sillä opilla olen omiani kohdellut... ja äiti aina puhui, kuinka hänen äitinsä oli niin huono äiti. Kun me tässä sukupolvi toisensa jälkeen karsitaan ne huonoudet pois, niin mun lapsenlapsista tulee varmaan jo aika hyviä äitejä :)
    Mulla ei ole hautaa hoidettavana, mutta kynttilän vein muistokivellä äitiä aatellen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kynttilä on kaunis tapa muistaa. <3

      Mä ajattelin aikoinaan äitini kuoltua, että mun täytyy löytää oma elämänpolkuni ja että äitini halusi mun tekevän niin. <3

      Poista
  2. Mulla on onni kun saan viettää äitienpäivän äitini kanssaan. Täytyy olla iloinen siitä.

    Suloista sunnuntaita Sirpa sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äidit ovat tärkeitä aikuistenkin lasten elämässä. :)

      Mukavaa sunnuntaita ja äitienpäivää! :)

      Poista
  3. Onneksi muistot jää elämään ja mieltä lämmittämään. <3

    ps. Käyhän joskus vierailulla minunkin blogissa. ;)

    VastaaPoista
  4. Samanlaisia mietteitä täälläkin; minäkin menetin äitini teini-ikäisenä, mutta sain pitää mummuni monta vuotta siitä eteenpäin.
    Onneksi heistä kummastakin on monta ihanaa muistoa ♥.

    Aurinkoista sunnuntaipäivää teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistoja on tärkeää vaalia. <3

      Mukavaa sunnuntai-iltaa ja kissoille rapsutukset! :)

      Poista
  5. Suuntavaisto ja viherpeukalo on taidettu poistaa meidän geneettisestä kartasta :D Onneksi sait pitää äidin niin pitkään, että sait paljon muistoja mitkä kannattelee <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, että suuntavaisto ja viherpeukalo on jääneet jonnekin. :D

      On hyvä asia, että pystyn muistamaan äidin ja hänen äänensä ja että hän
      ehti kuitenkin kasvattaa minua monta vuotta. <3

      Poista
  6. Kyllä ei täälläkään sellaista viherpeukaloa löydy... ;) Mutta joskus sitä yrittää ja jopa saattaa onnistuakin.
    Kyllä on ihanaa, kun on kauniita muistoja!! <3 Ihanaa, kun olet saanut kaikesta huolimatta löytää oman tien mitä kulkea eteenpäin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeilemalla voi onnistua! :) Mä kävin eilen katsomassa miten kukat haudalla voivat ja hyvin siellä kukkivat. ;) Nyt ovat saaneet vettä taivaalta. :)

      Hyvät muistot ovat voimavara. <3

      Poista
  7. Mulla vielä toistaiseksi elää äiti ja yksi mummo. Jotenkin mummo on aina mulle niin tärkeä ihminen ja toki äitikin on. Äitiini tosin minulla on täysin erilainen suhde kuin mummoon, kenelläpä ei olisi. Mummoni täyttää 88-vuotta tänäkesänä ja sitä pidän pitkänä ja kunnioitettavana ikänä. Äitini isä oli nimittäin 88-vuotta nukkuessan pois.

    Sillä opilla minäkin menen, että tekemällä oppii ja virheitä opitaan lisää. Minäkään mikään viherpeukalo ole, mutta koko ajan yritän opetella lähemmäksi omia tavoitteitani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 88 vuotta on kunnioitettava ikä!

      Mä en ehtinyt oppia tuntemaan muita isovanhempiani kuin äidinäidin. Onneksi sain mummon pitää pitkään. <3

      Kokeilemalla oppii! :)

      Poista