lauantai 27. heinäkuuta 2013

Alamäet pelottavat

Tänään oli vuorossa fillarointia Monnin ja Hikiän kautta. Nyt oli Hyvinkää-Hikiä -tielläkin parempi fillaroida, kun on viikonloppu eikä liikkeellä ollut rekkoja.

Mutta iso mäki Hikiään tultaessa - edellisellä kerralla tuntui, että pitävätkö jarrut ja polkupyörästä kuului jarruttaessa  kirskuntaa ja vinkunaa.

Tänään jarrutin samaan aikaan sekä jalkajarrun että käsijarrun avulla ja vauhti pysyi paremmin kurissa. Mutta mä olen varovainen luonne ja jännitän isoissa alamäissä, myös tuossa alamäessä. Jarruttaessani mutisin itsekseni ääneen "apua - ei tästä tule mitään - mä en saa vauhtia pidettyä kurissa". Joku toinen olisi iloinen, että alamäessä pääsee lujaa ja pitkälle ;), mutta mulle kova vauhti ei sovi ja tunne, että maisema vilisee ohi on mulle hankala. Mietin, että mitä jos joku tielläliikkuja ilmestyy eteen tai pyörä lähtee vauhdissa omille teilleen.

Onneksi pyörässä on jarrut! <3

Pyöräilykaveri tuli mäen vauhdikkaasti alas. :)

Mä olen jännittänyt mäenlaskua ihan lapsesta, myös suksilla. Muistan, kun kysyttiin, että haluanko kokeilla laskettelua (olin silloin pikkutyttö) ja sanoin heti, että en. ;)

Varsinkin mutkan tekevät tiet ovat alamäkien osalta mulle hankalia, kun en näe mutkan taakse, että mikä on tien kunto tai ettei mutkan takana vaan olisi mitään estettä. Samaa pelkäsin suksilla latua pitkin laskiessani. Suksilla oli minusta vielä vaikeampi jarruttaa kuin polkupyörällä.

8 kommenttia:

  1. Onneksi tosiaan jarrut löytyvät! Minäkään en uskaltaisi lasketella isoja mäkiä pyörällä jarruttamatta yhtään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jyrkät mäet ovat hankalia, kun siinä vauhti helposti kiihtyy niin kovaksi, ettei ehdi reagoida.

      Onneksi voi jarrutella tasaisesti. :)

      Poista
  2. Mie inhoan kanssa jyrkkiä mäkiä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä etten ole ainoa. :)

      Mä aina pelkään, että jos jarrut pettää. ;)

      Poista
  3. Lapsena rakastin hiihtäessä isoja mäkiä. Mitä kovempaa tuli alas, sen parempi. Myös pyörällä isot mäet olivat ihania. Kumma kyllä, nyt vanhemmiten kumpikaan laji ei enää tunnu omalta. Pyöräily on kivaa, mutta vauhtia pitää saada hiljennettyä myös mäessä...eikä ainoastaan ylämäessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä iän karttuessa tulee helpommin mieleen, että mitä jos sattuu vauhdissa. Mäkin, vaikken kovin vauhdikas ollut nuorenakaan, niin teloin itseni pyörällä, pyllymäessä, voimistelurenkaissa ja jalkaisinkin. ;)

      Poista
  4. Se on varmaan ikä mikä vielä pahentaa kammoa lujaa vauhtia kohtaan :) Muistelisin nuorempana olleeni vähän vauhdikkaampi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikä tasoittaa vauhtia. :)

      Mullakin lapsena kerran tikattiin otsan haava ja pari kertaa oli kipsi kädessä, vaikken ollut kovin vauhdikas. ;) Kerran meni muistaakseni silmälasit rikki luisteluhaaverissa - sillä kertaa oli onnea ja tuli vain pikkunaarmu.

      Poista