torstai 6. kesäkuuta 2013

Oletko paikkaeläin vai muuttolintu?

Mulle tuli asia mieleen yhtenä päivänä, kun tallasin tuttuja katuja pitkin hautausmaalle kastelemaan kukkia.
Tuli tavattoman kotoisa olo (ei siis siitä, että olin matkalla käymään juuri hautausmaalla), vaan tutuista maisemista ja kun oli lämmin, kaunis kesäilta ja luonto tuoksui ympärillä. Parvekkeilta ja pihoilta kuului ihmisten ääniä ja  autot huristelivat eestaas. :)

Hautausmaallakin on kyllä kaunista ja varsinkin kesällä, jolloin siellä on paljon muitakin ihmisiä liikkeellä (portti käy koko ajan), linnut laulavat ja luonto on vehreänä ympärillä. Varhaisena kesäaamunakin siellä on kyllä kaunista, vaikkei ihmisiä ole paljon liikkeellä.

Mä taidan olla vähän niin kuin monet kissat ;) - tutut maisemat ovat tärkeitä eli olen eräänlainen "paikkaeläin". ;) Tykkään vierailla muuallakin, mutta kotomaisemiin on kiva palata. :) Moneen rakennukseen, kadunkulmaan ja kaupunginosaan liittyy lukemattomia muistoja ihan lapsuudesta lähtien. :) Iloisia, haikeita, hyvin monenlaisia ja hyvin pitkältä ajalta.

Viihdyn kaupungissa ja kerrostalossa. Asuminen muiden lähinaapurina sopii mulle. :)

Olen ollut paljon takavuosina yksin omakotitalossa maalla  - ensin nuorena mökillä, kun isä oli esim. käymässä illalla/yöllä tansseissa, ja myöhempinä vuosina maalla asuen, kun mä muutin ensin taloon maalle ja isä siirtyi sinne hieman myöhemmin.

Mä en osannut olla pelkäämättä, kun olin yksin omakotitalossa pimeän aikaan.

Jollekin toiselle yksinolo omakotitalossa (maalla) sopii - mulle se ei passannut. Niin me ihmiset olemme erilaisia keskenämme, mikä on suuri rikkaus. :)

18 kommenttia:

  1. Minullekin tulee toisinaan sellaisia hykerryttäviä elähdyksiä, kun kuljen nykyisellä asuinpaikkakunnallani. Kuulun tänne, yhteisöön, täällä minun on hyvä olla. Se on ihana tunne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on todella mieltä lämpimästi sykähdyttävä tunne, kun huomaa olevansa itselleen oikeassa paikassa. :)

      Poista
  2. Tavoitin tuosta fiiliksestä varmaan jotain joskus 25 vuotta sitten silloisessa kotikaupungissani, kun kävelin koiran kanssa helteisen päivän jälkeen iltalenkkiä. Jossain jopa joku soitti haitaria... autoja harvakseltaan, pyöräileviä lapsia, leppeä ilta.

    Minut on kyllä revitty juuriltani jo niin monesti, että kovin kummoisia muistoja ei ole mistään. Lapsuuden maisemat Rovaniemellä on muuttuneet niin moneen kertaan, ettei sieltäkään löydy paljoa tuttua enää. Tämä nykyinen koti on muuten se, missä pisimpään olen asunut koko elämäni aikana, eli viisitoista vuotta. Onpa sekin aika hujahtanut äkkiä. Mietinkin kyllä, kun ostettiin tää mökki, että mahdanko jaksaa asua tässä kovin kauaa, kun olen tottunut muuttamaan vähän väliä, mutta ei oo mikään kiire pois :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaupungistakin voi löytyä kylämäistä tunnelmaa - varsinkin lämpimänä kesäiltana.:-)

      Tärkeää on, että viihtyy omassa asuinympäristössään.♥

      Poista
  3. Blogistani löytyy sinulle pieni haastis ja ylläri joten käväseppäs kurkkaamassa! :)

    Ne tutut maisemat tuovat turvallisuutta ja vakautta elämään, itse en viihtyisi enään kerrostalossa. Menisin kyllä kerrostaloon jos elämän tilanne sen pakottaisi. Maalla tosin on mukavaa asusta, mutta minä inhoan varsinkin pimeällä yksinolemista ja se pelottaakin hieman. Hienosti kirjoitat ja kiva lukea tekstejäsi. :)

    VastaaPoista
  4. Kiitoksia kehuista! :)

    Maalla on enemmän vapautta ja mahdollisuuksia toteuttaa ja enemmän tilaa, väljempää kuin kaupungissa. :)

    Tuttu maisema on kiva ja turvallinen ja on myös mielenkiintoista nähdä miten maisema ehkä ajan kuluessa muuttuu. :) Minunkin kotikulmani ovat 1970-luvulta eteenpäin kokeneet melkoisen muodonmuutoksen. Rakennuksia on purettu ja toisia rakennuksia on tullut tilalle, tyhjät tontit ovat kadonneet. ;)

    Kiitoksia haasteesta - käyn poimimassa sen blogiini. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löysin ensimmäisen rakkauteni vuonna 1984 sieltä sun kotikaupungista, ja tykkäsin siitä juurikin siksi, kun se muistutti jotenkin Rovaniemeä niine kumpuilevine jalkakäytävineen, joiden neliskulmaiset laatat ei olleet vaaterissa yksikään, ja hieman ankeine, vaatimattomine, mataline taloineen. Sellaista 70-lukuisen oloista. Vielä sieltä nykyisinkin löytää paikkoja, joissa käy vanhan ajan tuulahdus :)

      Poista
    2. Se on totta, että katulaatat eivät ole vieläkään suorassa eikä olleet muutama vuosikymmen sittenkään.:-D Ja keskustassa on edelleen matalahkoja rakennuksia - vanhat tuulahdukset eivät ole täysin kadonneet.;-)

      Poista
  5. Minä olen kyllä paikkaeläin. Joskus on mukava käydä jossain, mutta sitten pitää saada olla rauhassa kotona pitkän aikaa! Nyt kun oltiin siellä reissussa, niin toinen matkaseuralaisista jossain kohtaa ilmoitti, että näytin ihan pelästyneeltä kissalta :D Olikohan liikaa ihmisiä ja ahdasta vai mitä juuri silloin.

    Maalle kyllä haluaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tykkään myös olla kotona - koti on mukava paikka tuttuine tavaroineen. :) Kotona rentoutuu täysin. :)

      Poista
  6. Viihdyn kotona ja siellä, missä koti on. Tykkään matkustaa mutta aina kun olen ollut jossain matkalla, haluaisin tulla yhä uudestaan siihen samaan paikkaan. Taidan olla sekä että.

    VastaaPoista
  7. Se on hyvä tilanne, että viihtyy kotona ja siellä missä koti on. :)

    VastaaPoista
  8. Minä olen paikkaeläin. Ja kotikissa. Tai me molemmat olemme!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hyvä, kun sekä kissa että ihminen ovat kotikissoja ja paikkaeläimiä - sekä kissalla että ihmisellä tulee nopeasti ikävä toinen toisiaan, jos eivät tapaa hetkeen. :)

      Poista
  9. Mies on viettänyt lapsuutensa maalla niinkuin minäkin. Mieheen se vaikutti niin, että hän lähtisi oitis takaisin maalle ja minuun niin, ettei ikinä enää. Kaupungissa on aina elämää ikkunan takana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä myös tykkään, kun on ihmisiä ja jonkin verran vilskettäkin - kaupungissa on. :)

      Poista
  10. Mä tykkään kans olla enempi paikoillani ja olen sellainen kotikissa myös. Viihdyn kovasti kotona olla. Kokeiltiin myös omakotitalossa asumista, mutta se ei ihan ollut kyllä mun juttu... Tykkään, että ympärillä on vähän enempi ihmisiä, vaikka ei me missään ihan maalla silti asuttu. Rivitalo tuntuu olevan mulle se kaikista paras asumismuoto! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihana tunne, kun huomaa, että mä kuulun juuri tähän asumismuotoon. ;)

      Poista