perjantai 7. kesäkuuta 2013
Muutoksen vuosi
Isän kuolemasta alkaa olemaan vuosi ja vuoteen on mahtunut paljon. Elämä kuitenkin kantaa ja kuljettaa eteenpäin, vaikka poismeno sai haikeaksi. Isä halusi, että hänestä muistettaisiin hyvät asiat ja muistot. Ja se, että hänellä pysyi vasara ja saha kädessä - kädentaidot olivat hänelle tärkeitä.;) Isä aina sanoi, että hänellä on satakuntalainen huumori(ntaju) ;), kun hän oli sieltä alunperin kotoisin - se huumori uppoaa minuun <3 - arvostan <3. :) Olin nuori tyttö, kun äitini kuoli ja en tiedä yrittikö isä suoraan mitenkään kasvattaa minua - ei tullut ainakaan itselle kasvatusvaikutelmaa.:) Isä antoi minun löytää oman tieni ja kasvaa, mitä tapaa arvostan. :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Isäsi kuulostaa olleen hieno isä. Arvostan itsekin kovasti sitä, että meidän isä mielummin tarkkaili (ehkä usein huvittuneenakin) minua ja siskoa ja antoi meidän kehittyä omaan suuntaamme. Siinä on luottamusta.
VastaaPoistaSatakuntalainen huumori uppoaa minuunkin, onneksi menen tässä kuussa Porin-serkun luokse nauttimaan siitä täyden annoksen :-D Hän ainakin sanoo asiat niin suorasukaisesti, että herkkänahkaisempi saattaisi loukkaantua, jollakin kuulijalla saattaa kulua hetki ennen kuin tajuaa hänen vitsailevan.
Isäsi tyyli kuullostaa tutulta - mun isää myös lähinnä huvitti mun tekemiset ja jutut ja innostumisen kohteet. ;)
PoistaJa mun isä varmaan tuumi, että tytärtä on turha yrittää ohjailla suuremmin - likka tekee kuitenkin niin kuin parhaaksi näkee. ;)
Onneksi satakuntalaista huumoria riittää edelleen meidänkin suvussa <3 mun mielestä ihan huippuhuumoria. <3 Tykkään kovasti. :)
Sää olet ollut varmaan niin kiltti lapsi, ettei sua ole tarvinnut kauheasti kasvatella :) Kyllä, porilainen huumori, tykätään :D
VastaaPoistaKyllä mä periaatteessa aika kiltti lapsi ja nuori olin. ;) Kotitöihin olen tutustunut enemmän vasta aikuisiällä - ne menivät nuoruudessa ohi tai mä menin itseasiassa niiden ohi. ;)
PoistaPorilaishuumori rulettaa. :)