maanantai 13. toukokuuta 2013

Raivausta

Viikonloppuna poistettiin huushollistani pari kulunutta "kissanpuuta" ja viimeinenkin jäljellä oleva, miltei loppuun raavittu "kissanpuu" vaihtuu siinä vaiheessa uuteen "kissanpuuhun", kun joskus pääsen vaihtamaan toiseen asuntoon (toivottavasti ;)). Elämässä asioilla on onneksi taipumus järjestyä  - täytyy odotella ja katsoa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. :)

Vaatehuonettakin pitäisi (taas kerran ;)) käydä läpi ja katsoa, mitä haluaa säilyttää ja mitä heittää pois. :)
Tavaroiden valitseminen (mitä säilyttää ja mistä luopua) on ainakin minulla monivaiheinen juttu - minussa kun on "hamsteriluonnetta". ;) Tilanpuute pakottaa valintoihin. :)

Tämä muki on yksi rakkaimpia esineitäni enkä en luovu mukista ikinä. :) Olen saanut mukin ihan pikkutyttönä ja toisella puolella mukia on etunimeni. :) Mukin reunan kultaväri on kulunut pois koiran pään yläpuolelta, kun olen pikkutyttönä hörppinyt mukista (varmaan maitokahvia). :)

16 kommenttia:

  1. minä tässä,päivystelen puhelinta,saadakseni ajan huomiseen polvileikkaukseen.
    huomenna se tapahtuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä ja pikaista toipumista tulevasta polvileikkauksesta!

      Poista
  2. Minussa on myös "hamsterin" vikaa. Se on varmaan yksi syy siihen miksi miesystävä ei halua muuttaa yhteen mun kanssa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkuhiljaa sopeuttaminen "hamsteriominaisuuteen". ;)

      Poista
  3. Täällä myös yksi hamsteri ilmoittautuu...

    VastaaPoista
  4. Täällä hamsteri myös, viimeaikoina on tosin hieman raivattukin! Tuosta mukista en kyllä luopuisi minäkään ikinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kutsuin mukia Milla-mukiksi kummieni koiran mukaan, vaikka Milla oli eri rotua kuin mukin koira.:-)

      Välillä on mukavaa saada tilaa kotiin.:-)

      Poista
  5. Söpö muki, en minäkään ehkä tuommoisesta voisi luopua...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suloinen muki ja paljon on aikoinaan hörpitty siitä maitokahvia!♥

      Poista
  6. Minäkin niin toivon, että pääsisimme muuttamaan ja siinä sitten tulisi luontevasti se kohta kun kävisi kaikki kaapit ja tavarat läpi. Voishan ne muutenkin inventoida mutta miten se aina jää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä aina ajattelee, että tuotakin tavaraa voi vielä tarvita.;-)

      Poista
  7. Meillä kun tätä väkeä on useampi, niin on vaan pakko luopua aina tasasin väliajoin jostain. ;) Jos ei olis pakko, niin eipä sitä viitsis niitä tavaroitaan katsoa.. Se ei ole mitään kauheen hauskaa puuhaa! ;)
    Mulla on kans yksi muki, mikä on lapsuudestani kulkenut mun mukana. Ja yksi kissa lautanen. Tuo kissalautanen on vähän samantapainen, kun tuo sun muki. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä täytyy luopua jostakin esineestä - jossakin vaiheessa tulee sitten ostettua jotakin muuta tilalle. ;) Sekin on totta, että tilaa on rajallisesti. :)

      Lapsuuden esineet ovat rakkaita, jos ja kun niitä on säilynyt. :)

      Poista
  8. Hamsterius taitaa olla aika yleinen taipumus, on sitä minussakin aika lailla, tunnustan. Lapsuudesta rakkaat astiat ovat aarteita, ei niistä voi luopua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kiva ajatella, että tätä esinettä olen käyttänyt jo ihan pikkuisena. :)

      Poista