tiistai 23. huhtikuuta 2013

Samasta puusta veistetty

Tervetulotoivotukset uudelle lukijalle Tiialle! :)

Nyt on ollut elämässä niin tasaista, ettei millään meinaa keksiä kirjoitettavaa. Mutta aina jotakin aihetta pukkaa jostakin välistä. :)

Mä olen sekoitus vanhempiani. Äiti oli yhdistysihmisiä ja häneltä olen perinyt kiinnostuksen yhdistystoimintaan.

Mä olen aina ollut ujo ja pienenä olin vielä ujompi, missä ei toki ole mitään pahaa. :) Mummo sanoi, että äitini oli samantyyppinen lapsena kuin minä olin. :) Isä jutteli tutussa seurassa eikä ollut kovin puhelias. :) Minä olen hidas tutustuja - juttelen tutustuttuani.

Pituuden olen perinyt molemmilta vanhemmiltani - en ihan yltänyt äidin pituuteen - melkein. :)
Mitä vanhemmaksi olen tullut sitä enemmän muistutan ulkonäöltäni äitiäni, kun kuvia katselen ja vertaan. :)

Äiti ja isä tykkäsivät tehdä käsillään - äiti virkkasi ja kutoi ja isä rakensi ja remontoi. Minä en ole ollut kovin käsityösuuntautunut - nyt olen hieman opetellut kutomaan. Puutöitä en osaa. Molemmat vanhemmat laittoivat ruokaa ja äiti leipoi. Minä olen alkanut tutustumaan ruoanlaittoon ja leipomiseen viime vuosina.

Jääräpäisyyteni on tainnut tulla isältä. ;) Samoin viehtymys makeaan. :)

Molemmat vanhemmat olivat aika aamuvirkkuja - isä vielä enemmän kuin äiti. Minustakin tuli aamuvirkku. ;)

Äiti oli kova lukemaan ja minäkin aiemmin - nykyään ei enää tule luettua niin paljon. Molemmat vanhemmat pitivät musiikista ja niin minäkin. :) Mummo ja äiti pitivät uimisesta ja minäkin tykkään uida.

19 kommenttia:

  1. On hauskaa miettiä, mistä ominaisuudet ovat peräisin :-)
    Ransu tuli tähän eteeni ja haluaa pussailla ja se yrittää puraista minua nenästä aina innostuessaan kovasti pussailemaan - ja Ransun isoisä harrastaa samaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sopiva sekoitus vanhempia! ;)

      Kollolla on samaa tapaa - kissa tulee halimaan ja oikein innostuessaan saattaa näykkäistä poskesta. :D

      Ihana Ransu - Ransulla piirre on selvästi kulkenut suvussa, kun isoisänsäkin tekee samaa. :)

      Poista
  2. kIITOS vierailusta!
    Minä olen ollut lapsena ujo,mitä en suinkaa nyt ole.
    Polvileikkaus vähän askarruttaa.
    Minulla on ongelmia silmien kanssa,tässä tämä vielä menee,kun on mahdollisuus suumata
    silmänpohja rappeuma on kyseessä,siihen ei paljoa ole apuja,mutta lasit tulen kyllä vielä saamaan.
    Jokapäiväsessä touhuissa ei haittaa eikä käsitöissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä polvileikkaukseen!

      Toivottavasti saat hyvät lasit.
      Hyvä ettei estä käsitöitä eikä jokapäiväistä elämää.

      Ujous on semmoinen, että se saattaa säilyä tai kadota. :)

      Mukavaa tiistaita! :)

      Poista
  3. Kiitos, monet kerrat on pitänyt painaa lukija-nappia :)

    Minulla on samoja suuntia, äidin ulkonäön perinyt. Käsitöitä ja leipomiset alkanut kiinnostaa vasta täysikäisenä.

    Mukavaa päivää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruoanlaitto ja leipominen - nyt olen alkanut tuntea tarvetta erilaisiin ruokamakuihin. :) Kutomiseni lähti siitä, kun äidiltä oli jäänyt aikoinaan kopallinen sekalaisia lankoja ja halusin kokeilla saisinko niistä mitään aikaan - villapaita syntyi. ;)

      Mulle on punertava hiussävy tullut varmaan äidin puolelta. :)

      Poista
  4. Kutominen eli meillä päin neulominen on rentouttavaa ja siinä näkee konkreettisesti kättensä jäljen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kutominen/neulominen rentouttaa ja siinä saa keskittyä yhteen juttuun, mistä tykkään. Ja näkee kättensä jäljen.:-)

      Poista
  5. Kyllä se jääräpäisyys ja makeaan mieltuymys on varmaan sukuvika ;)

    VastaaPoista
  6. Hauskaa pohdintaa :) Mä olen viime aikoina bongaillut valokuvista yhtenäisiä ilmeitä itseni, vanhempieni ja isovanhempieni kohdalta. Niin ja omien lasteni. Pojallani on usein valokuvissa ihan samanlainen ilme kuin isälläni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa bongata miten tietyt piirteet siirtyvät sukupolvelta toiselle. :) Ja ilmeet ja eleet. :)

      Poista
  7. Kai sitä alkaa iän myötä enemmissämäärin muistuttaa vanhempiaan. Huomattu on! Niin hyvässä kuin pahassa. ;) Olen erinomainen coktail kumpaakin ja hankala luonne on lopputulos. Oma extra se kun ei ole sisaruksia, niin täysin uniikkipainos. :) <3 Ja ylpeä siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua alkoi kerran lopulta naurattamaan, kun mä olin tuohtunut jostakin niin mä kuullostin ihan äidiltäni - huomasin tämän itse. ;)

      Lapsena olisin halunnut sisaruksia, mutta ei ilmaantunut.

      Onneksi on serkkuja! :)

      Poista
  8. Joo nuorena vannoo ettei ikuna ikinä kuin äiti tai isä. Ja näin vanhempana toteaa että jep, samasta puusta veistetty :)
    -Helena ja Blackie Kahden Naisen Loukusta-

    VastaaPoista
  9. Juuri näin siinä kävi ;-)
    - huomaan nyt myöhemmin muistuttavani monilta osin vanhempiani.;-)

    VastaaPoista
  10. Mä oon myös ollut tosi ujo, enkä nyt vieläkään voi sanoa itseäni mitenkään rohkeaksi... Mutta kyllä sitä nyt aikuisena jo sentään jotain uskaltaa.
    Mä olen myös vasta nyt aikuisena opetellut sekä kutomisen että leipomisen. Ja nautin niistä myös tosi paljon! Mun äitini on kova virkkaamaan ja toki hän myös kutoo sekä tykkää tosi paljon askarrella kortteja.
    Olen myös itse perinyt isältäni jääräpäisyyteni.. ;)
    Ja muistan joskus teininä sanoneeni äidille, että mä en sitten koskaan tule tekemään tuolla lailla (en nyt muista mikä se sen hetkinen asia oli), mutta kyllä mä huomaan tekeväni asioita juurikin niinkun vanhempani ovat tehneet! :)
    Oikein ihanaa viikonloppua sinulle!! :)

    VastaaPoista
  11. Usein teinit sanovat, etteivät tule muistuttamaan vanhempiaan juuri missään, mutta toisin käy.;-) Minäkin sanoin samaa nuorena.:-)

    Kutominen ja leipominen on rentouttavaa!:-)

    Aurinkoista viikonloppua!:-)

    VastaaPoista