maanantai 25. maaliskuuta 2013

Vanhoja äidinkielen aineita

Löysin eilen siivotessani (kissa meni sängyn alle ja kaivoin kissaa pois johtojen läheisyydestä ;)) laukun, jossa on muun muassa vanhoja koulukirjojani ja äidinkielen aineita. Jäin ihmettelemään miten olen kyennyt 19-vuotiaana kirjoittamaan pari niin kypsänoloista äidinkielen ainetta. En mielestäni ollut silloin lainkaan kypsä (lienenkö vieläkään täysin ;)) ja olen kuitenkin saanut sellaista tekstiä aikaan. Oikein itsekin hämmästyin.
En ollut lukiossa mitenkään erityisen hyvä kirjoittaja, mutta nuo kaksi kaksi ainetta ovat säilyneet jonkinlaisina "helminä".

Toinen aineista käsitteli tulevaisuuden epävarmuutta ja toinen hyvää kuolemaa. 19-vuotiaana olin paljon huolestuneempi tulevaisuudesta kuin nyt - ymmärrettävääkin, sillä en tiennyt mille alalle lopulta suuntautuisin ja päätyisin. Sittemmin olen määräaikaisuuksien keskellä oppinut elämään siinä tilanteessa, etten koskaan tiedä milloin on töitä ja milloin ei, ja että elämässä on paljon muitakin elementtejä kuin työelämä. Olin kuitenkin lukiolaisena odottavalla ja tavallaan positiivisellä mielellä tulevaisuuden suhteen, vaikka tulevaisuus olikin hämärän peitossa, ja suhtaudun elämään edelleen samalla tavalla. :) Asioilla on taipumus järjestyä - olen sittemmin huomannut. :)

Hyvä kuolema -aine hätkähdytti minua kypsyydellään, sillä en ollut tuohon mennessä kokenut niin  läheltä kuin äitini poisnukkumisen ja se tapahtui aikoinaan niin yllättäen etten ehtinyt kunnolla hyvästelemään häntä, ja paljon elämää olisi pitänyt olla vielä edessään. Ajattelen kuolemasta paljolti edelleen samoin kuin 19-vuotiaana, vaikka sen jälkeen olen kokenut mummon ja  isän poistumisen. Aikuisena asiaan suhtautuu toisella tavalla, vaikka menetys aina ravistelee ikään katsomatta. Ajattelen, että on ollut suuren suuri rikkaus tuntea heidät - se lohduttaa ja muistot jäävät elämään ja antavat voimia. :) Joel Hallikainen on laulanut kappaleen On niin monta syytä jatkaa. Kappale löytyy "juutuubista" tuolla nimellä. Se on todella kaunis laulu, siinä on puhutteleva teksti ja sanotaan hienosti, että "suurempaa ei tehtävää oo kuin elää elämää". Olen  samaa mieltä laulun sanojen kanssa. :)

Onkohan se tämä pääsiäisviikko taustalla, kun aihe tuli mieleeni.

Tervetulotoivotukset uudelle lukijalle Marjaanalle! :)

Ja lopuksi toivotus мир и дружба нет войне всем детям на землю - jotakin tämän suuntaista (ei ehkä sanalleen näin ;)) lausuttiin aikoinaan nuorisomatkalla pioneerileirillä Neuvostoliitossa. Sain äsken Googlen kääntäjällä suunnilleen käännettyä tämän toivotuksen "Rauhaa ja ystävyyttä kaikille lapsille - ei sotaa maahan". Toivotus muistui mieleeni edellisen postaukseni yhdestä omasta kommentistani. ;)

4 kommenttia:

  1. Voi kun olisi vielä itselläkin vanhoja aineita tallella niistä olisi hauska peilailla omia aatoksia nyt ja silloin :) Ihana löytö :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä oikein hämmästyy, että noinkos olen silloin ajatellut ainetta kirjoittaessani.:-) Ja kun monesti aineen aiheena on ollut kesä tai matkat ja retket niin vanhan aineen kautta voi palata reissuun. Nuorena ja mitä nuorempi on ollut niin sitä tarkemmin on kuvannut missä on käynyt, mitä on nähnyt ja kuinka kauan on ollut reissussa. Vuosikymmenten päästä retket muistaa vain pääpiirteissään.;-) Mulla on säilynyt kuudennen luokan ainevihko - sitä on kiva lukea.:-)

      Poista
  2. Minä tykkäsin kanssa aine kirjoituksesta koulussa. :)

    Vaan enpä tiedä ovatko tallella kotitalossa. Kouluun liittyvät asiat kun eivät minulle olleet niin mukavia että olisin huolella säilönyt ja varjellut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pitkään säilöin miltei kaiken, mutta viime vuonna talon varastovinttiä tyhjentäessäni heitin paljon pois ja säilöin jotakin sieltä täältä muistoksi. Esim. kaikki vuosien varrella kertynyt koulumateriaali ei olisi mahtunut tänne kaupunkiasuntoon. Nyt on vaatehuone ja kaapit täpösen täynnä ;) ja nurkissa seilaa pari täyttä varastolaatikkoakin.;) Olen säilöjäluonne. ;)

      Poista