perjantai 22. maaliskuuta 2013

Unta pimeässä

Mulla käy joka kevät niin, että kun aamut valostuvat niin herään jo ennen kuutta aamulla. Nukun pisimpään ja parhaiten pimeänä vuodenaikana (ja niin tekee kissakin. ;)) Muuten tykkään keväästä niin kuin syksystäkin, kun silloin ei ole liian kylmä eikä kuuma.

Olen ihan pienestä ollut aamuvirkku ja nukkunut parhaiten mahdollisimman pimeässä. Pikkulikkana olin myös iltavirkku ja teininä olisin voinut nukkua miltei milloin vaan ja kuinka paljon vaan. ;) Iän myötä on unen tarve vähentynyt.

Menen yleensä vuodenajasta riippumatta nukkumaan ennen iltakymmentä - paitsi silloin, jos esim. kirjoitan innokkaasti postausta jostakin aiheesta. ;) Kesällä se, että asunto on joskus pitkään yöhön todella kuuma, häiritsee unensaantia.

Tämä talo on todella rauhallinen ja hiljainen (ehkä poikkeuksellisenkin), eikä kukaan järjestä yöunia karkottavia bileitä yömyöhällä. ;)

Havahdun usein hereille aamuyöstä - onneksi saan yleensä uudelleen unen päästä kiinni. Aamuyöstä ei kannattaisi alkaa miettimään mitään, sillä silloin voi uni pysyä loppuyön hushus poissa, mikä ei ole toivottavaa. Päiväkirjan kirjoittaminen voi aamuyöstä järjestää ja rauhoittaa ajatuksia ja uni tulee nopeammin uudelleen.

Isä oli hyvin aamuvirkku - ehkä olen perinyt aamuvirkkuuteni häneltä. ;) Mulla on isän vanhat kuulosuojaimet ja välillä olen laittanut ne korvilleni, etten kuulisi kissan ääntelyä ja kolistelua ja olen jopa nukahtanut kuulosuojaimet päässä. ;)

18 kommenttia:

  1. Jos Kolloa kiinnostaa, niin Kissahaaste blogissani :)

    VastaaPoista
  2. Voi että, alkoi niin naurattaa kun kaupunkinaapuri kertoi aikoinaan isänsä eläkkeellejäämisbileistä, joiden jälkeen isä jäi tyttärensä luo yöksi. Tällä oli kissoja ja isän kaamea krapula selvisi siinä vaiheessa, kun hän aamulla ärjyi sängyn viereen kävelleelle kissalle: "älä tömistele!"
    Itse taas nukun niin pitkään kuin on pimeää, eli talvella uskomattoman ja häiritsevän paljon. Viime joulukuussa kävi niin, että yhtenä harmaana päivänä kun luulin herääväni aamulla, kello olikin puoli kaksi iltapäivällä ja tuli kiire, etten myöhästy kolmeksi sovitusta tapaamisesta. Se olisi ollut vähän noloa ja selitys vielä nolompi. Valossa nukkuminen ei ole minulle mikään ongelma ja siitä on tosiaan se hyöty, että saattaa jopa herätä ennen yhdeksää ihan itsekseen, joskus ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissa voi halutessaan saada aikaan kovaa ääntä ja tietää, millä yleensä saa ihmiset jalkeille. :D

      Hyvä ettet myöhästynyt. ;)

      Kylässä ollessa olen pidempään hissukseen aamulla ettei talonväen tarvitsisi herätä minun "aikataulullani". ;)

      Poista
  3. "Aamun virkku, illan torkku, se tapa talon pitää."

    Heh! Kuulosuojaimet. Täällä liitytään kerhoon. Tosin kuulosuojaimet otetaan käyttöön vasta sitten kun korvatulpat eivät riitä:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle kuulosuojaimet kömpelyydestään huolimatta ovat tuntuneet istuvan paremmin päähän kuin korvatulpat - moni sanoo korvatulppien olevan kätevämmät. :)

      Poista
  4. Mulla on huono yhdistelmä, olen sekä aamuvirkku, että iltavirkku. Ja niin jää yöunet liian lyhyiksi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on vuorokaudessa runsaasti tunteja.

      Liian lyhyet yöunetkaan eivät toisaalta ole paras juttu.

      Poista
  5. Meillä herätään tähän aikaan vuodesta siihen, että fasaani etsii kovasti kaveria itselleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ääni on kova, kun urosfasaani huutelee keväällä - siinä metelissä ei saa nukuttua. ;)

      Poista
  6. Minä haluaisin olla vieläkin enemmän aamuvirkku! Yleensä heräilen viikonloppuaamuisin klo 8 - 9 välillä, joten nukkumaankin mennään ajoissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oman unirytmin löytäminen ja pitäminen on kyllä kullanarvoinen. :) Silloin kai pysyy kaikkein pirteimpänä. :)

      Poista
  7. Mä niin toivoisin, että olisin aamuvirkku!! :D Aamulähdöt sujuisi paljon paremmin... Toki mä huomaan, että nyt kun ikää on tullut enempi, niin aamusin herään aikaisemmin ja valoon herää kyllä kans. Ja kun herää aamulla aikaisin, niin sitten illastakin uni tulee aiemmin ja helpommin. Onhan se iltauni jotenkin sikeempää. Huomaan kyllä sen, että jos menen illalla myöhään nukkumaan ja herään myöhään, niin eipä sitä kauheesti saa päivän aikana mitään aikaiseksi, paitsi ne kaikista pakollisimmat. Kun koululaisia pitää kuskailla kouluun aamusta, niin tää rytmi on nyt vaan kääntynyt toisinpäin, eikä lasten kanssa vaan nukuta myöhään. ;) Poikkeus oli silloin, kun vanhin oli pieni! Silloin me valvottiin illasta ja nukuttiin aamusta. :D
    Mukavaa viikonloppua!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iltaisin joskus oikein humahtaa nopeasti unten maille - varsinkin, jos kovasti väsyttää ja se on sitä parasta nukkumista. :)

      Lapset pitävät varmasti aamuaikatauluissaan mukana. :)

      Aurinkoista viikonloppua! :)

      Poista
  8. Unta on oppinut kyllä lasten myötä arvostamaan!

    Paljon tuttuja juttuja kirjoitit. Minä nukuin ennen välillä aamulla korvatulpat korvissa (kun oli kuopuksen isän vuoro herätä pojan kanssa ja minä vielä halusin jatkaa uniani). Siitä tulee kummallinen "vedenalainen" olo.

    Aamuyöllä havahtuminen on tuttua ja se turhaan pohtiminenkin. Miksi sitä aliatajunta toimii niin, että ne ongelmat pitäisi ratkaista juuri kolmen neljän aikaan yöllä? Toisin siihen auttaa juuri kirjoittaminen kuten mainitsit. Saa asiat pois itsestään ja talteen, sitten voi taas jatkaa uniaan ;-)

    Ja kissat, ne todella joskus "tömistelevät"! Meilläkin on sellainen sanonta, että on niin kauhea krapula että kissatkin tömistelee

    VastaaPoista
  9. Siitä tulee jotenkin mukavan rauhallinen olo, kun lykkää "luurit korville" eikä korviin kuulu kuin suunnilleen oma hengitys. Siinä voi unelmoida mukavia ja ehkä saada uudelleen unen päästä kiinnikin.:-)

    Minäkin ihmettelen miksi ajatukset pyörivät aamuyöllä päässä eikä ole helppo rauhoittua ja saada uudelleen unen päästä kiinni. Vaikka järjellä ajatellen aamuyöstä ei kannattaisi pohtia mitään eikä ratkoa - asiat muuttuvat silloin syyttä suottakin jättimäisiksi. Paperille kirjoittaminen joskus auttaa pääsemään takaisin yöunille.

    Yleensä kissat liikkuvat hiljaa mutta huomiota halutessaan saavat meteliä aikaan.:-D Krapulassa pienempikin tömistely kuullostanee norsulaumalta ja silloin, kun ihminen haluaisi nukkua rauhassa.:-D

    VastaaPoista
  10. Minä olen arvostanut unta aina. Kyllä ei yöunia tärvätä ihan vähäisten syiden takia! Vasta tänä aamuna viimeksi mietin, että oma sänky on ehkä paras paikka maailmassa, tänään se tuntui vielä tavallistakin mukavammalta. Ilmeisesti on hyvä kissojenkin mielestä, Figo kuuluu kuorsaavan nytkin. Voisi käydä vilkaisemassa joko se on tullut peittojen alta pois, jäi sinne kun petasin sängyn :D

    Tunnen myös suurta sympatiaa unettomia ja muita sellaisia kohtaan, jotka eivät saa nukutuksi kunnolla ja tarpeeksi. En käsitä miten pysyvät hengissä ja järjissään. Mulla alkaa päässä heittää kahden huonostinukutun yön jälkeen.

    Sitä paitsi, mun unennäkemistahdilla nukkuminen on myös sangen viihdyttävää. Siitäkin huolimatta, että tuossa taannoin heräsin parinakin aamuna toteamaan, että nyt menee nämä unet kyllä oudoksi jo minunkin mittapuilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unet ovat mitä suurinta viihdykettä. Ainoan poikkeuksen tekevät takaa-ajounet ym. muut painajaiset. Ja jos unissa näkee rakkaita ihmisiä niin se on mieluista.:-)

      Oma sänky on maailman paras ja tyyny.:-) Mulla on erikoismuotoiltu tyyny, johon olen ollut todella tyytyväinen.

      Kissa, kun se on rauhallinen ja nukkuu, on parasta uniseuraa ja kissan hurina tuo helposti unen ihmiselle.

      Poista