lauantai 2. maaliskuuta 2013

25-vuotias

Poimin Nunjulta http://rullallallei.blogspot.fi/ mukaan haasteen, jossa muistellaan itseä jossakin haastajan määrittämässä iässä. Minä muistelen itseäni kaksvitosena. :)

Kun olin 25

Asuin:

Maalla omakotitalossa. Minä asuin alakerrassa kissan kanssa ja isäni asui yläkerrassa. Opiskelin yliopistossa - kävin tenteissä ja luennoilla Helsingissä.

Olin:
Olin vielä ihan "keskeneräinen" aikuistumisessa, vaikka olen kyllä sitä mieltä ettei ihminen koskaan ihan valmiiksi tulekaan (ainakaan minä :)) ja se on hyvä juttu. :)

Olin yhdistyksen sihteerinä ja muistaaksen toimin noihin aikoihin harrastuksenani Metsämörrikoulun ohjaajana yhdessä toisen ohjaajan kanssa. Kävin kuntorasteilla suunnistamassa 2 kilsan lenkkiä ja eksyin välillä. :)

Olin sinkku.

Tärkeintä elämässä oli:
Oli tärkeää päästä tenteistä läpi ja käydä luennoilla. Mummoni tarvitsi kotonaan asumisessa
apua ja poikkesin usein katsomassa häntä kotimatkalla, sekä lauantaisin, kun hänellä oli saunavuoro.

Halusin:
En oikein tiennyt, mitä halusin. Opintoni etenivät mielestäni tuossa vaiheessa hitaahkosti. Aloitin (opintosuoritusotteen mukaan) uuden sivuaineen opinnot tuona vuonna ja taisin olla kenttätyökursseillakin kahdessa oppiaineessa noihin aikoihin.


Pelkäsin:
Olen jännittänyt monenlaista: korkeita paikkoja, veden alle menemistä, ahtautta, kuumuutta/tulta, ampiaisia, kohti lentäviä palloja, sitä että kovasti nauraessa lirahtaa, ryhmässä puhumista. Noihin aikoihin olin huolestunut opintojeni etenemisestä.


Nyt kun olen kolmeysi

Asun:

Vuokralla yksiössä ja yritän saada perinnöksi jääneen talon kaupaksi (tai siis kiinteistönvälittäjä sitä markkinoi). Haluaisin ostaa kaksion tai kolmion.


Olen:
Seurustelen. Minulla on kissa (eri kissa kuin 25-vuotiaana). Valmistuin vuosia sitten yliopistosta.


Työskentelen:
Olen työskennellyt valmistumisen jälkeen oman alani projektitöissä - juuri tällä hetkellä ei ole töitä.


Haluan:
Saada talon kaupaksi ja ostaa asunnon. Saada töitä. Olen onnellinen tässä parisuhteessa ja toivottavasti tulevaisuudessa jatkuu samaan malliin. :)


Pelkään:
Suunnilleen samoja asioita kuin kaksvitosena. Ryhmässä puhumisen suhteen olen hieman rohkaistunut.


En pelkää tulevaisuutta, sillä asioilla on taipumus järjestyä tavalla tai toisella.

Jos haluat tarttua tähän haasteeseen niin ilmoita kommentissa niin minä annan haasteeseen- tarttumisiän. :)










6 kommenttia:

  1. Mää jo Nunjulta pyytelin ikää, muuten olisin tarttunut haasteeseen :) Onko vinkkejä miten rohkaistuu puhumaan ryhmässä? :)

    VastaaPoista
  2. Mä aloin ryhmiä opastaessani ajattelemaan ettei kukaan kuitenkaan muista jälkikäteen, jos sanon jonkun asian väärin. Ja jos ja kun joku opastettava on kysynyt asiaa, jota en ole tiennyt, niin olen sanonut suoraan etten tiedä, mutta voidaan ottaa selvää. :) Ihmiset ovat olleet hyvin ymmärtäväisiä. :)
    Olen tullut iän myötä itsellenikin armollisemmaksi ettei se ole katastrofi, kun jossakin mokaa. :)

    Yhdistyksen sihteerinä tuli lisää tottumusta puhua ryhmässä.

    VastaaPoista
  3. Nakkaa ikä :) (älä kuitenkaan 36 vanhempaa, kun siinä ei ole vielä muisteltavaa...)

    VastaaPoista
  4. Mä nakkaan iäksi 22 vuotta. Kiitoksia osallistumisesta haasteeseen! :)

    VastaaPoista
  5. Mä en halua uutta ikää, mut kommentoin sitä kuinka jännä minusta on lukea esim. just näitä et mitä ihmiset on tehneet eri ikäisinä. Kuinka erinlaista elämä voi olla :) Tsemppiä sulle asunnon myyntiin! :)

    ja tuo ryhmässä puhuminen, mulle se on ollut todella, todella vaikeaa kunnes sitten aukeni joku lukko ja se ei ole enää ihan niin vaikeaa, tosin en minä edelleenkään ole se ensimmäinen suuna ja päänä ja ongelmana on joskus edelleen se, et alan puhumaan liian hiljaa...Kotona se ei kumma kyllä ole koskaan ongelma ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia tsempeistä! :)

      Minustakin on mielenkiintoista tietää, mitä ihmiset ovat tehneet eri ikäisinä. Asumisratkaisuni opiskeluvuosina ei ollut ihan yleinen ja muutin aika myöhään asumaan omilleni. :)

      Minäkin puhun eri tavalla ryhmässä/ryhmälle ja minulla on silloin aika hiljainen ääni ja se on vaikea saada kuulumaan ryhmässä/ryhmälle (pienemmässäkin porukassa).

      Myös esim. virastoihin soittaminen ei ole ihan helppoa.

      Olen mennyt puhumaan ryhmille ja siinä yrittänyt rohkaistua.

      Poista